Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetken huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.
Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
se kestää, on myrsky tai pouta.
Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.
Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä Sinua silloinkin,
yhä Sinua rakastaa lupaan.
Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.
Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Vihkiruno
Tää oli vaan niin kaunis runo, että voisi varsin hyvin sopia vihkitilaisuuteemme. Mä kokeilin tätä tosin lukea ja siitä nyt ei kyllä tullut yhtään mitään, kun meni ihan herkkäilyksi...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Löysin saman jostain netin syövereistä joskus kun veli meni naimisiin ja raapustin sen sitten niiden korttiin tiivistettynä. Herkkää herkkää.
VastaaPoistaKyllä, hyvin herkkää.... :) Mä niin näistä herkkisjutuista tykkään, luulen kyllä että meidän tapauksessa saapi vihkijä tämän lukea. Muuten menee ihan itkukuoroksi... :)
PoistaHeissan Ella, laitatko mulle sun uudet yhteystiedot vaikka meiliin niin saan varattua uuden ajan ripsiin ja kynsiin? Kiitti!! Laita vaikka info@snazzy.fi osoitteeseen! Kiitos! :)
Poista